Hae tästä blogista

Ladataan...

maanantai 26. syyskuuta 2016

Vakka-Suomen Prykmestar SavuVehnä 4,5 %

Vakka-Suomen Prykmestar SavuVehnä 4,5 %

Noin puolitoista vuotta sitten kävin Alkon hyllystä Prykmestar SavuVehnän ja siemailin sen sitten kotosalla. Siinä oluessa oli prosentteja 5,5 % ja se ei oikein säväyttänyt. Tässä arvioni siitä!

Nyt sitten lähikauppaani oli ilmestynyt 4,5 % SavuVehnä ja silmänräpäyksessä pullo oli jo ostoskorissani tai olikohan mulla silloin ostoskärry. No ei varmaan vaikuta suuresti olutarvioni pisteytykseen. Eilen illalla sitten siemailin tämän oluen ja kirjasin siitä ajatukseni ylös. En edes muistanut tätä Alkossa ollutta vahvaa versiota, joten alkaa täälläkin vähän muisti pätkimään.

Tää maitokauppavahvuinen SavuVehnä oli kyllä omaan makuuni täydellisesti iskevä juoma ja tässäpä siitä arvio.

Panimo: Vakka-Suomen Panimo

Maa: Suomi

Tyyli: Savuolut

Voltit: 4,5 %

Kantavierre: 11 %

Katkerot: 14 EBU

Väri: 28 EBC

Fiilikset:
Tuoksu on nätti yhdistelmä savusaunaa ja banaania. Purukumia ja savukinkkua.

Suuhun kaatuu liukas savuinen vehnäolut, joka on suutuntumaltaan kevyt, mutta antoisa. Virkistävin savuolut, jonka olen koskaan juonut. Savuisuus sopusuhtainen oluen makumaailmaan. Banaania ja purkkaa.  Pieni paahteisuus kuuluu asiaan. Nyt on täsmätuote savusaunan jälkeiseksi juomaksi!

Kun haluat ostaa maitokaupasta laadukkaan ruoka- tai saunaoluen, niin tässä on varma valinta. 





Mistä: K-Supermarket Eväskontti (Joensuu). löytyy K-Citymarketien ja K-Supermarketien oluthyllyiltä kautta maan.

Pisteet:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 36/50


keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Olvi Black IPA

Olvi Black IPA

THE DARK SIDE OF IISALMI

Black IPA on Olvin uusimpia maitokauppaoluita ja jatkaa IPAn & APAn viitoittamaa tietä. Heti tämän jutun ensimmäisen lauseen jälkeen iskee negatiivisuuteni esiin. Suoraan sanottuna en ole tästä niin innoissani, kuin näistä aikaisemmista iisalmelaisista. Tähän vaikuttavat kepoiset prosentit ja se, että harvoin on tullut vastaan oikein hyvä Black IPA.

Tyylilajina Black IPA ja 4,7 % ovat yhdessä sellainen asia, jolloin ryhdyn välittömästi epäilemään lopputuloksen toimivuutta. Tässä tullaan samaan, kuin monien maitokauppa Ipojenkin puolella, että oluen runko ei välttämättä kestä humalan taakkaa ja viimeistely jää pahasti tasapainottomaksi. Session IPAt ovat poikkeuksetta tasapainottomia, mutta useasti myös niistä ollaan saatu kasattua virkistäviä juomia ja sillä hoitavat tehtävänsä kunnialla himaan. Nyt kun sitten mukaan heitetään tummempaa mallasta keittoon, niin se ainakin itselläni vie virkistävyys –efektin pois. Eli mitä tämä olut antaa nauttijalleen? Sitä lähdenkin sitten selvittämään.

Tummat oluet toimivat parhaiten lähellä huoneenlämpöä ja Pale Alet taas viileänä. Otin tämän oluen testiin viileänä ja huoneenlämpöisenä eli pyrin pääsemään hyvin sisälle tämän oluen sielunmaailmaan. Halusin selvittää oikein kunnolla, että minkälainen on 4,7 % Black IPA ja onko tällä tyylilajilla tulevaisuutta maitokaupassa.

Panimo: Olvi

Maa: Suomi

Tyyli: Session Black IPA

Voltit: 4,7 %

Katkerot: 55 EBU

Humalat: Cascade, Target, Yellow Sub ja T'N'T

Fiilikset:

Huoneenlämpöinen:
Tuoksussa savua, tupakkaa, paahteisuus kuivahkoa ja navettaa. Taustalla pari siivua sitruunaa.

Suutuntuma vichymäinen, muttei kuitenkaan kova hiilihapoiltaan. Maultaan nokisen kahvinen, kuivahko ja melko tunkkainen. Ei tietoakaan sitruksisuudesta. Tämä on sellainen maitokauppaportteri, kun maistelee huoneenlämpöisenä. Ei anna oikeastaan mitään, niin kuin suurin osa noista miedoista porttereistakaan. Jos olet kevyiden Porttereiden ystävä, niin suosittelen maistamaan ja juurikin huoneenlämpöisenä.

Viileä:
Tuoksussa kuiva paahde, hieman tunkkainen, hiilinen ja sitruksinen.

Maultaan kuin kylmää kahvia joisi, eikä se ole hyvää ainakaan omaan suuhuni. "Kylmä kahvi kaunistaa", joten saa tästä ainakin tuollaisen hyödyn irti. Viileys vie paahteisuutta taustalle tuoden esiin reilua humalointia. Humalointi vetää sitruspainotteisella otteella. Suutuntuma kevyt ja voikin sanoa, että aivan liian kevyt. Suuhun jää pyörimään kitkerä kylmä kahvi. Positiivista, ettei tässä ole monista Black Ipoista tuttua palanutta kumia.

Yhteenvetona voikin sanoa, että Olvi Black IPA ei sytytä huoneenlämpöisenä eikä viileänä. Tyylillajilleen tämä 4,7 % ei vaan valitettavasti riitä ja näin kevyenä versiona se vaan maistuu kylmältä kahvilta. OlviBIPA tule omalta osalta jäämään kauppojen hyllyille, mutta IPA ja APA tulee jatkossakin ostettua. Olen maistanut parit muutkin alle 4,7 % Cascadian Dark Alet ja lopputulema ollut melko sama. Eihän Ferrarikaan ole sama jos siinä on 1.0 litrainen kone. Toivoisinkin tästä näkeväni täysiverisen Black IPAn, enkä mitään välimallin 5 prosenttista.

Mistä: Sain panimolta


Pisteet (viileä):
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Yleisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 25/50


maanantai 12. syyskuuta 2016

Mallaskosken OktoberRauch

Mallaskosken OktoberRauch

Oktoberfest 2016 starttaa 17.9. ja Mallaskosken Panimo tarjoilee tätä suuren suurta oluttapahtumaan silmällä pitäen hieman peruskaavasta poikkeavan Oktoberfestoluen. Perus Oktoberfestolut on saanut kaverikseen hieman savumallasta. Kyllähän minulle savuiset juomat maistuu, joten mukisematta kaatelen OktoberRauchin mukiin.


Panimon sivuilta:
”Oktoberrauch on puolitumma lagerolut, jonka valmistuksessa on käytetty savumaltaita tuomaan oluelle persoonallisuutta. Kuten aidoissa Oktoberfest-oluissa, myös tässä oluessa juotavuus on ensiluokkainen. Tuoksussa on pehmeää savuisuutta ja maussa runsasta ohraisuutta sekä miellyttävä loppupuraisu.”

Panimo: Mallaskosken Panimo

Maa: Suomi

Tyyli: Oktoberfest

Voltit: 5,8 %

Kantavierre: 14,9 %

Katkerot: 20,7 EBU

Väri: 27,3 EBC

Humalat: Perle

Maltaat: Pilsner, Savumallas, Cara pale, Chokolate

Fiilikset:

Tuoksussa savupalvikinkkua ja ruohoisuutta. Makean hedelmäinen ja leipäisä.

Maultaan makeahkon maltainen, kevyet & pehmeät hiilihapot. Ruohoinen humalointi ja hieman pöytäkaljan vivahteita. Savuisuus on selkeää, mutta melko hentoa. Kelpoa Oktoberfestiä pienellä savuvivahteella. Suutuntuma on sellainen, jossa petraamista ja se jää hieman liian kepoiseksi. Savuisuus olisi saanut olla rönskimmalla otteella mukana, koska se on tämän oluen the juttu!

Mistä: Sain panimolta. Saatavilla Alkot kautta maan.

Pisteet:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 33/50


keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Pirkka Parhaat Amber Ale

Pirkka Parhaat Amber Ale


Pirkka pienpanimo-olut!!! Täh!?! Nyt on mennyt maailman kirjat sekaisin, mutta hyvällä tavalla.

Keskon Pirkka –tuotemerkki täytti viime viikolla 30 vuotta ja juhlan kunniaksi on julkaistu myös Saimaan Juomatehtaan valmistama Amber Ale. Onhan tämä nyt jo pelkästään ajatuksen tasolla aika suuri harppaus aikaisemmista Pirkka –oluista eteenpäin. Itse käytän paljon Pirkka –tuotteita, mutta nämä aikaisemmat Pirkka –oluet ovat jäänet erittäin vähälle käytölle (ikinä en ole ostanut). Olisiko tässä sitten sellainen Pirkkapurkki, jota tulee löytymään useamminkin Jaskan jääkaapista? Katsotaan kuinka toimii.


Panimo: Saimaan Juomatehdas

Maa: Suomi

Tyyli: Amber Ale

Voltit: 4,7 %

Katkerot: 30 EBU

Väri: 26 EBC

Humalat: Columbus, Cascade, Citra, Chinook, Mosaic

Maltaat: Pilsner, Munich, Crystal


Fiilikset:
Tuoksultaan sitrushedelmäinen ja yrttinen. Havumetsäinen ja trooppista hedelmäsosetta.

Maultaan hyvin simppeli olut. Sitrusta ja Mosaic heittelee yrttejä sekaan. Ei niin karamellinen mitä olisi voinut odottaa tai mitä toivoin. Jotenkin oluen ambermaisuus jää melko vaisuksi. No nyt sitten tuli keksittyä uusi termi eli ambermaisuus. Lähinnä tarkoitan, ettei tässä oluessa ole juurikaan tarttumispintaa karamellisen maltaan puolelle. Kirpeä sitruksisuus hallitsee. Taustalla havumetsää. Onhan tämä ylivoimaisesti paras Pirkka –olut ja oikein juotava tapaus. Tulee olemaan varmaan aika järkihinnassa kauppojen hyllyssä, joten miksei voisi ostaakin silloin tällöin janojuomaksi. Suutuntuma on melko karkea ja kova.

Kyseessä ei ole mikään erityinen makujen ilotulitus, vaan ihan ok juotava olut.

Mistä: Sain panimolta

Pisteet:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Yleisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 30/50


lauantai 3. syyskuuta 2016

Laitilan Kukko IPA

Laitilan Kukko IPA

Kukko IPA on yksi uusimmista Laitilan Kukko –sarjan oluista. Muita ovat mm. Helles ja olut, jota en osaa googlettamatta kirjoittaa eli Schwarz. Nyt otan arviointiin IPAn ja katsotaan kuinka toimii!


Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Maa: Suomi

Tyyli: Session IPA

Voltit: 4,7 %

Kantavierre: 11,3 %

Katkerot: 65 EBU

Väri: 19 EBC

Humalat: Columbus, Centennial, Amarillo

Maltaat: Pale Ale, Vienna, Melanoid, Cara Plus 10, Crystal 150

Fiilikset:

Tuoksultaan karamellinen olut, jossa sivallettu kylkeen hieman sitrusta, saippuaa ja puuta.


Maussa kirpeää greippiä, kuivahkoa puuta ja karamellimallasta. Makumaailma painottuu vahvan greipin ympärille eikä anna tilaa juurikaan muulle. Sellainen brittivibat tarjoile kevyt IPA reilulla greipillä. Oluen tunkkaisuus ja metallisuus tekee tästä epämiellyttävän. Tämä ei kyllä itselleni toiminut millään osa-alueella.

Kukko IPA menee maitokauppaIpojen jämäsijoille jääden valovuoden esim. kolmikolle Founders All Day IPA, Sori Brewing OoO ja Põhjala Uus Maailm.

Mistä: K-Citymarket Pilkko, Joensuu

Pisteet:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Yleisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 24/50

One Mississippi... Two Mississippi!!


Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan ja mississippiläisen Yalobusha Brewing Companyn yhteistyön tulos Mississippi Beer tuli alun perin saataville pienenä eränä olutravintoloihin ja oluttapahtumiin. Sen jälkeen se ilmestyi Alkoihin ja maitokaupatkin saivat oman miedomman versionsa. Itse sain ensituntuman tähän juomaan käydessäni vuonna 2014 vierailulla Laitilassa. Raapustelin saadustani pullosta arvion ja tässä siihen linkkiä: Laitilan Mississippi 5,0 %



Maitokauppaversio on 4,6 % tyylikkäästi pelkistettyyn puolenlitran tölkkiin isketty olut, kun taas 5,0 % Alkoista löytyvä Missi on 0,33 litran pullossa. Maitokauppamissiä on tullut juotua useaan otteeseen ja se onkin ollut takuuvarma olutostos kauppareissuillani. Nyt ensimmäistä kertaa otin nämä kaksi olutta rinnakkain maistoon, koska halusin selvittää kumpi näistä on omaan suuhuni paremman makuinen.

 
Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas ja Yalobusha Brewing Company

Maa: Suomi

Tyyli: Höyryolut, Steam Beer, California Common

Voltit:
Tölkki: 4,6 %
Pullo: 5,0 %

Kantavierre:
Tölkki: 10,8 %
Pullo: 11,5 %

Katkerot:
Tölkki: 35 EBU
Pullo: 35 EBU

Väri:
Tölkki: 18 EBC
Pullo: 20 EBC

Päiväykset:
Tölkki: 16.5.2017
Pullo: 27.6.2017

Humalat: Nugget, Cascade, Citra, Centennial, Simcoe

Maltaat: Pale Ale, Cara Pale, Carared


Fiilikset:
Tuoksultaan 4,6 % on sitruksisempi, raikkaampi ja selkeän ruohoinen. 5,0 %:n tuoksu häviää lievän hiivaisuuden taustalle. 4,6 % on virkistävä ja 5,0 % on sellainen epämiellyttävän tunkkainen.

Maussa 5,0 % on leipäisän viljainen, rapsakan sitruksinen ja melko pehmeä suutuntumaltaan. 4,6 % vetää ohi tiukemmalla sitruksisuudella jättäen taustalle kaiken muun. Miedompi Mississippi on aromikkaammin humaloitu tai siltä ainakin tuntuu suussani. Näiden kahden oluen välillä on hyvin pienet erot ja lopulta omaan makuuni parempi on 4,6 %. Perusteluina voikin sanoa, että itselleni Höyryolut on sellainen piristävä janojuoma ja näin ollen 4,6 % -versio tarjoilee tähän tarkoitukseen enemmän. 5,0 % on kaikin puolin liian hiivainen ja se vie paljon pois oluen juotavuudelta. Pullossa oli hiivaa pohjalla, mutta en kuitenkaan kaatanut sitä sekaan. Tölkissä hiivaa ei ollut.

Jatkossa tulen ostamaan tölkkiversiota kaupasta ylläolevien perusteluiden takia.


perjantai 2. syyskuuta 2016

Panimo Honkavuoren avajaiset


”Kun perustamme panimon, niin avajaisissa tulee olla hyvää ruokaa, olutta ja torvimusiikkia.”

Tämä lause tuli toteen tämän viikon tiistaina, kun joensuulainen Panimo Honkavuori piti panimonsa avajaiset. Panimon perustajat Ville Vuorio ja Jani Honkanen olivat jo vuosia suunnitelleet panimon perustamista ja nyt he ovat muutaman kuukauden pyörittäneet panimoa. Panimo Honkavuori on lyhyessä ajassa tuonut myyntiin viisi erilaista olutta ja niistä uusimpana Valo –niminen maitokauppavahvuinen vehnäolut, josta itse otin ekat tyypit juuri täällä avajaisissa.

Polkaisin tämän viikon tiistaina avajaisiin sellaiset hieman reilu 10 km ja saavuin perille tyylikkäästi hiestä märkänä. Pieni sade auttoi kostuttamaan vaatteeni myös ulkopuoleltakin. Perille saavuttuani palautusjuomana Honkavuoren Heili, joka on tällä hetkellä oma suosikkini panimon oluista. Ville ja Jani pitivät alussa pienen puheen ja toivottivat vieraat tervetulleiksi. Tämän jälkeen meille pidettiin ohjattu panimokierros, jossa käytiin alusta loppuun läpi oluenvalmistuksen vaiheet. Panimokierroksen jälkeen siirryimme parin sadan metrin päähän Ravintola Suloon nauttimaan ravintolan loihtimia antimia.

Ravintola Sulo oli kyllä valmistanut aivan mahtavan illallisen, jossa oli käytetty monipuolisesti mukana myös olutta. Menu oli valmistettu Oktoberfest –teeman mukaan. Ruoan lisäksi taustalla kuului torvimusiikkia ja tarjolla oli neljästä hanasta Panimo Honkavuoren oluita. En muista milloin olisin syönyt näin hyvin ja onkin aivan pakko vuolaasti kehua Ravintola Sulon ruokia, koska kyllä nyt osuivat kohteeseen. Itselläni ei ole tapana turhaan kehua, mutta silloin kun onnistuu, niin kehunsa on ansainnut. Illan kruunasi Jani Honkasen isän haitari musisointi ja hänen laulamansa laulut. Laulut vanhoja suomalaisia klassikoita, jotka hän oli hienosti muuttanut olut ja Honkavuori –teemaan sopivaksi. Hieno lopetus hienolle illalle.

Kiitoksia Panimo Honkavuori.

Loppuun vielä juonipaljastuksia!
Panimolla oli tankeissa kypsymässä useampikin uusi olut ja niistä sitten lisää lähempänä. Teema on talvi ja joulu.

Ja sitten vielä fiilistelykuvia illasta!