keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Espoon Oma Panimo Cheers From Keilaniemi APA

 Espoon Oma Panimo Cheers From Keilaniemi APA

Äskettäin menetin Espoon Oma Panimo neitsyyteni Cheers From Suvela Pilsin saattelemana. Nyt vuorossa Cheers From Keilaniemi APA.

Panimo: Espoon Oma Panimo

Maa: Suomi

Tyyli: American Pale Ale

Voltit: 4,7 %


Fiilikset:

Tuoksussa viljaa, mutta hedelmiä ei nimeksikään. Katkeruutta tulee esiin, mutta kokonaisuutena tuoksu mitäänsanomaton.

Makumaailma menee tuoksun kanssa käsi kädessä eli hirveästi anna. Sokkona en lähtisi APAksi sanomaan. Tulee jopa mieleen äskettäin maistamani Pils. Maltaisuus hallitsee ja humaloinnin puolella ei APAn piirteitä esiin pilkistele. Ei tähän oikein pääse mitenkään kiinni.

 


Mistä: K-Citymarket Sello (Espoo)

Pisteet:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Yleisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 24/50




lauantai 16. syyskuuta 2017

Espoon Oma Panimo Cheers From Suvela Pils

Espoon Oma Panimo Cheers From Suvela Pils

Heitin pikaisen olutshoppailuvisiitin Espoon K-Citymarket Selloon. En siis varta vasten Joensuusta ajanut Espooseen oluita ostamaan, vaan muiden juttujen lomassa piipahdin Sellon Cittarin oluthyllyillä. Näiden oluthyllyjen äärellä käyn muutaman kerran vuodessa ja kyllä sieltä aina löytyy jotain maistamatonta ja kiinnostavaa. Tällä kertaa poimin talteen parit paikalliset oluet eli Espoon Oma Panimon Pilsin ja APAn. Panimo on tähän mennessä itselleni ollut sellainen minkä olen nähnyt ainoastaan Internetin sivuilla. Nyt pullot olivat naamani edessä, joten koriin kapsahtivat. Hyllyyn jäi vielä heidän Vehnäoluensa. Ei mallasta mahan täydeltä, joten jätetään yksi pullo ensi kertaan.

Tällaista löytyi



Panimo: Espoon Oma Panimo

Maa: Suomi

Tyyli: Pils

Voltit: 4,7 %



Fiilikset:

Tuoksultaan viljapeltoinen, aromikas ja ruohoinen. Puhdas!

Suutuntuma alkuun pehmeä ja loppua kohti hieman ruohoisen rapsakka. Maultaan viljaisa, makea ja hillitysti humaloitu Pils. Mallasvoittoinen Pils, joka on siinä ja siinä, että erottuu Vaaleasta Lagerista. Kuitenkin laadukas Lager, jota juo oikein mielellään. Hyvää tekemistä näin yhden oluen perusteella.




Mistä: K-Citymarket Sello (Espoo)

Pisteet:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 31/50


keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Olvi American Brown Ale

Olvi American Brown Ale

American Brown Ale-olut juontaa juurensa syvälle iisalmelaiseen oluthistoriaan. Tuo ensimmäinen lause ja samalla kaikki sen jälkeen tulevat eivät ole millään tavalla totuusperäisiä, vaan itse kirjoittajan hyvin värikynällä väritettyä tarinaa. Jutut eivät liity millään tavalla Olvin panimoon, vaan ovat osa blogistin vinoutunutta mielikuvitusta, joka välillä päästää pihalle vaikka sun minkälaista juttua. Ainoastaan oluen speksit ja olutarvio eivät ole keksittyjä :)

Tarina: Amerikkalainen ruskea alennus:
No mennäänpäs sitten vuoteen 1885, jolloin Iisalmessa oli jo muutama vuosi takana oluen valmistusta ja savolaiset olivat päässeet maistamaan oluttehtaan antimista. Oluttehtaan silloinen panimoporukka istui iltaa iisalmelaisen salakapakan takimmaisessa nurkassa pohtien Johan August Saldelsin kunniaksi valmistettavalle oluelle sopivaa nimeä. Tuntien vieriessä ei järkevää ideaa löytynyt ja välillä ajatuksen katkaisi baaritiskin ääressä huuteleva isäntä. Tämä raumalainen kaupparatsu huusi tarkalleen viiden minuutin välein lausahduksen ”Oispa Sahtia”.

Yhtäkkiä kapakan ovet potkaistiin auki suureen ameriiiikan tyyliin. Tämä cowboyn näköinen parrakas herra vaelsi suuren maailman malliin baaritiskille ja totesi kovaan ääneen ”Howdy! One American Brown Ale!” Baarimikon roolia tänään hoitava kylän mies Antero jäi katsomaan huuli pyöreänä, että mitä helvettiä tämä maailmanmies siinä mesoaa. Oluttehtaan pöydästä hänelle kuiskattiin, että se haluaa jotain amerikkalaista ruskeaa alennusta. Samantien baarimikko tarjosi törkeän ehdotuksen vastapainona savolaisen avokämmenen, joka samalla poistatti huutavan maailmanmatkaajan salakapakasta ja samalla myös koko Iisalmesta.

Tarina kertoo, ettei Iisalmessa ole puhuttu Ale –sanaa 130 vuoteen, kunnes kuuluvat huhun sen tarkoittavan tietynlaista olutta. Siitä sitten syntyi mainio Olvi Iisalmi Pale Ale ja pari vuotta myöhemmin olemme tässä tilanteessa, kun Olvin panimolta saapuu ihmisten iloksi American Brown Ale eli juuri se olut, jota jo vuonna 1885 heiltä pimeässä salakapakassa pyydettiin.

Tarinalla ei ole mitään opetusta, siinä ei ole mitään järkeä, eikä siitä ole kenenkään syytä myöskään mieltänsä pahoittaa. Tarinan tarkoitus ei ole dissata iisalmelaisia, eikä myöskään Olvin panimoa. Olkoon tämä vaan tällainen viihdyttävä pikku tarina, jonka saattelemana pääsemme tämän uutuusoluen kimppuun.

Eli siihen juomaan käsiksi. Olen vähitellen päässyt sinuiksi tämän tyylilajin kanssa ja löytänyt siihen omat hienoutensa ja senkin takia olen itseasiassa melko innoissani tästä uutuudesta.


Panimo: Olvi

Maa: Suomi

Tyyli: Brown Ale

Voltit: 4,7 %

Katkerot: 35 EBU

Väri: 70 EBC

Humalat: Willamette, Mount Hood ja Columbus








Fiilikset:
Tuoksussa ensin pilkahtaa esiin sitruksisuutta ja sen jälkeen tuore pyrähdys humalakäpyä, kuin suoraan pensaasta. Pähkinää ja kevyt paahteisuus ovat mukana meiningissä. Suklaa on melko hallitseva osa mallasosaston tarjontaa.

Makumaailma on ensikulauksen perusteella monipuolinen ja ensiksi tulee suklaa. Suklaa ei ole mitään makeaa maitosuklaata, vaan vähintään 70%sta kunnon suklaata. Suutuntuma melko pehmeän oloinen pienillä sitruksisilla vivahteilla. Kaikinpuolin hyvin tasapainoinen Brown Ale ja laadukas sellainen. Olvi on mennyt hyvään suuntaan sitten Iisalmi Pale Alen julkaisun jälkeen ja nyt se iskee parhaimpansa tähän asti. American Brown Ale on omaan suuhuni erittäin loistavasti sopiva olut, josta tykkään erittäin paljon. Voin jo kuvitella, että  miten paljon tämä tulee olemaan itselläni ruokajuomana ja mitä kaikkea ruokaa tästä saan tehtyä.

Mistä: Saatu panimolta. Kaupoissa ensi viikosta lähtien (eli joskus 18.9. alkaen)

Pisteet:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 37/50



maanantai 11. syyskuuta 2017

Dogma Hoptopod IPA

Dogma Hoptopod IPA

Serbia on olutmaana itselleni täysin tuntematon. Siihenkin sivistyksen aukkoon tuli kerralla korjaus, kun sain käsiini Dogma Breweryn India Pale Alen nimeltään Hoptopod. Pullollisen serbialaista IPAa minulle toi blogiani seuraava olutharrastaja nimeltä Valtteri. Hän oli käynyt tyttöystävänsä kanssa kesälomareissulla mm. Serbiassa. Siellä oli ollut suuri oluttapahtuma, jossa kahden päivän aikana n. 50 000 kävijää. Tapahtumassa oli tarjolla suurien panimoiden massalagereita ja myöskin pienempien panimoiden herkkuja. Tunnelma oli ollut hyvin eurooppalaista ja sivistynyttä. Ei minkäänlaisia anniskelukarsinoita, sisäänpääsy ilmaista ja ikäraja tuli vastaan vasta alkoholijuomia ostaessa.

Dogma Brewery sijaitsee Belgradissa ja Valtteri vakuuttui niin paljon heidän IPAstaan, että halusi tuoda myös minulle pullollisen. Suuret kiitokset pullosta ja otan sen nyt arviointiin.


Panimo: Dogma Brewery

Maa: Serbia

Tyyli: India Pale Ale

Voltit: 6,5 %

Katkerot: 58 EBU

Fiilikset:

Tuoksu on täynnä sitrusta ja yrttisyyttä. Mallasosasto simppeliä ja antaa humaloinnille suuren roolin onnistuen siinä. Mangoa ja havuisuutta. Tuoksu lupaa paljon.

Maultaan hedelmäinen. Tasapainoinen erittäin hyvänmakuinen IPA ilman turhia kikkailuja. Yrttistä vetoa ja vähitellen tulee esiin greippisyyttä. Mallaspuolelta tulee esiin pientä makeutta.  Erittäin laadukas IPA ja yksi parhaista pitkään aikaan.


Mistä: Saatu

Pisteet:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 37/50




sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Evil Twin Brewing Mission Gose

Evil Twin Brewing Mission Gose

Gose jonka maustamisessa on käytetty korianterin lisäksi eukalyptusta kuulostaa sen verran mielenkiintoiselta juomalta, ettei ostopäätöksen teko kestänyt hetkeäkään. Tyylilajina Gose on omaan makuuni juurikin sopiva olut ja onkin hienoa, että niitä on yhä enemmän ruvettu valmistamaan ja myöskin niitä on saatu Suomen maitokauppoihin myyntiin. Onhan kyseessä yksi harvoja oluttyylejä, jotka nykyiseen 4,7% maitokaupparajaan mahtuvat tyylinmukaisena.

Panimo: Evil Twin Brewing (Pantu: Westbrook Brewing)

Maa: Yhdysvallat

Tyyli: Gose

Voltit: 4,0 %

Muuta: Suola, korianteri ja eukalyptus

Fiilikset:

Tuoksu on raikas yskänkarkkimainen ja kevyen hapan. Korianteri selkeästi esillä. Eukalyptus on niin vahva, että pistelee sieraimissa.

Vau miten raikas olut. Tämä on kuin joisi suuvettä, mutta siis positiivisella tavalla. Suolaa ja korianteria löytyy melkoisesti. Laadukas hieman erikoinen Gose. Eukalyptusten toimivuus yllättää suuresti ja tätä siemailee mielellään. Yksi virkistävimpiä oluita pitkään aikaan ja yksi parhaita tyylilajinsa edustajia.

Mistä: Ostettu Pien olutkaupasta


Pisteet:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 36/50


perjantai 8. syyskuuta 2017

EntoCube Cricket Nuts Chili - Maku Brewing paritus!


EntoCube Cricket Nuts Chili on sekoitus kotisirkkoja ja chilipähkinöitä. Itse ajattelin heti, että tuossahan on hyvä suolainen herkku oluen kaveriksi. Sitten rupesin miettimään, että minkähän oluen kanssa ne toimisivat parhaiten. Jos jotain rupean oikein miettimään, niin sittenhän se tulee toteuttaa. Otin testiin nämä sirkkachilipähkinät seitsemän erilaisen Maku Brewingin oluen parina ja sieltä löytyi mielenkiintoisia makupareja. Jotkut ei toiminut ollenkaan ja toiset taas toimivat hyvin erilaisilla tavoilla. Alla en lähde juurikaan arvioimaan oluita, vaan oluen ja tämän snacksin yhteyttä. Pisteytin makuparin asteikolla 0-10, jossa 10 on se paras. Katsotaanpas sitten mikä olut sopii parhaiten. Tämä on sitten ainoastaan yhden ihmisen mieltymys, kuten muutkin arvioni. Tee oma testisi ja selvitä oma suosikkisi.



Täältä pääset käsiksi näihin herkkuihin




APA:
Sitruksisen ja maltaisen oluen kaverina snacksi toimii melko hyvin. Kaipaisi enemmän chilin poltetta, jotta katkeroiden takaa pääsisi esille paremmin. Jää hieman oluen jalkoihin.
7/10
--

IPA:
Karamellimaltaan kanssa sirkkapähkinäsetti toimii paremmin, kuin edellisen APAn kanssa. Oluen täyteläinen runko sulautuu hyvin naposteltavan herkun kanssa. IPAn makumaailma on vahva ja monipuolinen, joka samalla peittää hieman sirkkojen makua ja tämä on pieni miinus. Kuitenkin IPA antaa sirkoille jonkin verran oikeuksia ja sieltä saadaan nätti combo näiden välillä.
8/10
--

Amber Ale:
Kevyt runkoinen karamellinen Amber antaa tasavertaisen ystävän snacksille. Kivasti karamellia, sirkan rapeus ja chili. Loistava yhdistelmä, koska oluessa runsaasti makua, muttei se kuitenkaan lähde peittämään sirkan makua. Täydellinen yhdistelmä!
10/10
--

Imperial Stout:
Tuhti voimakkaan paahteinen ja suklainen peittää koko alussa herkun täysin. Sitten jonkun ajan päästä paahteisuus häviää ja päästä chilin irti. Tämä on ensimmäinen yhdistelmä tähän mennessä, joka lopulta antaa chilin tulla esiin. Tämä loppumaku pelastaa ja chilin & suklaan toimiva liitto on vaan hieno. Alkuun tuntui, että tää on 5/10, kun ei snacksin makua saanut. Loppu oli täydellinen ja siitä pisteet nousivat. Saamme sieltä myös sirkkaa irti, joten nätti yhdistelmä.
9/10
--

Vehnä:
Olut pirskahtelee vahvasti suussa ja vie sirkat mennessään. Yhteyttä näiden välillä ei ole. Hiiva peittää sirkkojen maun. Outo ja jopa etova combo. En tykännyt millään osa-alueella.
3/10
--

Golden Ale:
GA antaa herkkumixille tilaa ja pääsemme nauttimaan samalla oluen ja snacksin makuja. Sitrus toimii hyvin, koska sirkan makumaailma mukailee muikkua. Itse tykkään puristaa friteerattujen muikkujen päälle sitruunamehua ja tässä olemme hyvin lähellä sitä. Vielä jos ne muikut olisi saaneet kylkeensä hieman chiliä, niin makumaailma olisi identtinen.
9/10
--

Pale Ale:
Oluen humalointi ottaa sellaisen roolin, että siinä ei sirkat paljon silmille hypi. Nämä toimivat erikseen, mutta yhdessä ei vaan saa naposteltavasta eväästä mitään irti.
4/10

 


Yhteenveto:
Tämä oli yksi mielenkiintoisimpia vertailuja mitä olen koskaan tehnyt. Erot olivat valtavia ja ainoastaan Vehnä oli surkea sirkkachilipähkinä –setin kanssa. Muuten mentiin melko tasaisissa fiiliksissä loppuun asti. Parhaaksi kuitenkin täysillä pisteillä selviytyi Amber Ale. Siinä vaan osui kaikki palaset kohilleen ja pääsi nauttimaan oluesta ja myös itse snackista. Lähellä perässä tulivat Imperial Stout ja Golden Ale. Nyt sitten kokeilette itse, että mikä olut/oluttyyli on se oma suosikki!

Minun lisäkseni kollegani Olutkellari -blogista on myös lätrännyt oluella ja napostellut kotisirkoilla. Tässä linkkiä siihen suuntaan:

Olutkellari - Olutta ja kotisirkkoja á la EntoCube Cricket Nuts Chili



tiistai 5. syyskuuta 2017

Jaska reissussa: Pilsner Urquell – Origins Tour 2017

Yksi elämäni suurimmista matkahaaveista toteutui muutama päivä sitten, kun olutmaailman klassisimpiin panimoihin kuuluva Pilsner Urquell lennätti allekirjoittaneen Plzenin kaupunkiin tutustumaan heidän panimoonsa. Olen monta vuotta haaveillut ja suunnittelut lähteväni käymään kyseisessä paikassa, mutta nyt nämä suunnittelut oli tehty minun puolestani ja eiku matkaan. Olen koko nuoren ikäni juonut Pilsner Urquellia ja se on ollut itselleni aina klassikko olut ja laadukas varma valinta, kun oluita ostelen. Nyt pääsin näkemään mistä kaikesta tässä oluessa on kyse ja jo ennen matkaa olin innoissani, kuin pikku lapsi jouluaattona. Matkakaverikseni Suomesta lähti Rauman Sahtikuningas eli Reittausblogin Harri Metsäjoki. Itselleni tämäkin oli suuri kunnia, koska Reittausblogi oli yksi suurimmista inspiraatioista aloittaa ylipäätänsä kirjoittamaan olutblogia. Nyt olen sitten ollut reissussa kahden inspiraation lähteeni kanssa, kun muutama vuosi sitten kävin Arden kanssa Aberdeenissa BrewDogin vieraana.


Tässä vielä linkit BrewDogin reissuuni vuonna 2014:
Jaska reissussa - Skotlanti Aberdeen / BrewDog - 16.2.2014
Jaska reissussa - Skotlanti Aberdeen / BrewDog - 17.2.2014

..Mutta nyt kuitenkin reissun kohteena oli Tsekki ja Pils-oluen kotikaupunki Plzen. Mennäänpäs sitten matkaraporttini pariin. Olin reissussa viime viikolla maanantain ja tiistain. Keskiviikkona suuntasimme sitten takaisin Suomeen.


Maanantai 28.8.2017

Heräsin Espoossa klo. 6.00 ja sieltä linkutin bussipysäkille. Lentokentällä lippu, laukku ja muiden leikkien jälkeen suunta kohti The Oak Barrelia. Tsekit ovat Euroopan eniten olutta juova kansa, joten ei ollut sattumaa, että meidän porttimme sijaitsi olutpubin vieressä. Tänne pubiin suunnisti myös Reittausblogin Harri. Amatööri oli viereisessä kahvilassa sumppia imeskelemässä. Siinä otimme pakolliset selfiet ja riipaistiin oluet naamariin. Matka kohti Prahaa alkoi.

JaskanKaljat & Reittausblogi selfie

Saavuimme Prahaan ja pienen etsiskelyn jälkeen löysimme Jaromir Jagrin näköisen kuskimme. Hän ohjasi meidät autolle, jossa odottelimme muita matkakumppaneitamme. Samaan kyytiin saapui pari unkarilaista olutblogistia ja yksi skotlantilainen olutblogisti Ruotsista, jonka kanssa vietimme paljon aikaa reissun aikana. Olut yhdistää ja taas löytyi hieno kaveri. Siinä odotellessa kanssa matkustajia meille tarjoiltiin kylmälaukusta ensimmäiset Pilsner Urquellit, joten saatiin Urkki-osastollakin peli auki. Reilun tunnin ajon jälkeen saavuimme Plzeniin hotellillemme. Hotelli sijaitsi Pilsner Urquellin panimon vieressä ja minun hotellihuoneesta oli suora näkymä panimolle. Ei siitä näkymä voi paljoa enää parantua. Pienen siistiytymisen jälkeen eli raapaisin naamariin yhden Urkin kaapista, niin siirryimme tervetuliaisvastaanotolle, joka sisälsi mainio lounaan hotellin ravintolassa ja ensimmäisen kerran pääsi ääneen erittäin eloisa ja hauska herra Robert Lobovsky, joka toimii panimon Beermasterina.

Matkaeväät kylmässä

Reissun eka Urkki


Ensimmäinen eväs
Evästelyn jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään nimikylttien värien perusteella ja lähdimme suuntaamaan kohti panimoa. Panimokierros oli erittäin antoisa ja pääsimme näkemään paikkoja, joihin ei normaalilla panimokierroksella pääse. Näimme paikan, jossa valmistetaan heidän puutynnyreitä. Pääsimme vierittämään tynnyreitä ja tässä olikin suomalaisten olutblogistien kohtaaminen. Vaikea mennä sanomaan, että kumpi voitti. Allekirjoittanut oli nopeampi, mutta Harri iski tynnyrin tiettyyn uraan. Näin tämän jutun kirjoittajana päätän, että olkoon tasapeli.

Näkymää hotellilta
Näkymä huoneestani



Panimokierroksen aikana näimme vanhan panimon ja uuden panimon. Kiinnostavinta oli päästä kävelemään heidän kellareihinsa. Aurinkoinen ja erittäin lämmin päivä oli vaatinut veronsa ja meikäläinen alkoikin hikoilla, kuin vanha sika. Viileisiin kellareihin pääseminen ja puutynnyreiden kultaisen nektarin maistelu auttoivat koko ajan lisääntyvään janon tunteeseen ja hikoiluun. Panimon alla on n. 9 kilometriä pitkät tunnelit, jotka on rakennettu käsipelillä n. reilu 170 vuotta sitten. Siellä oli neljä kappaletta ns. jääkaappeja, jotka olivat suuria ja korkeita huoneita, joiden katossa oli reikä. Näiden huoneiden tarkoituksena oli viilentää kellarit. Läheiseltä järveltä työmiehet kävivät sahaamassa irti kaiken jään ja sen sitten pudottivat katon luukusta ”jääkaappiin”. Jääkaapissa sitten jää pilkottiin pienemmäksi ja se sulaessaan valui ympäri kellarin lattioita jäähdyttäen tiloja. Kellareissakin silloin työskenteli noin 200 henkilöä / työvuoro.

Kulkuneuvomme
Tynnyrin pyöritysvälineet
ja näin ne pyörivät



Tynnyrin valmistusvälineitä


Kellarissa pääsimme maistamaan sitä kaikkein pyhintä eli olutta suoraan puutynnyristä. Tämä yksittäinen hetki on tähän menneisistä oluthetkistä ehdottomasti se kaikkein hienoin. Maisteluun ei tullut pienet turistien olutlasit, vaan meille oli varattu reilut puolen litran tuopit. Siinä maistoimme olutta ja tämä hetki hiveli täydellisyyttä. Siitä siirryimme pienempään huoneeseen, johon meille oli järjestetty naposteltavaa ja samaa äskettäin maistettua olutta. Siinä pidimme myös pienen tietokilpailun liittyen panimoon. En keskittynyt juurikaan kilpailuun, koska olihan minulla jotain uskomatonta lasissani. Siemailin Urkkia ja fiilistelin. Yhtäkkiä meille sanottiin, että aikataulu on kiireinen ja olisi siirryttävä seuraavaan paikkaan. Äkkiä viimeiset tipat olutta naamariin ja matka jatkui.


Kuvia panimolta

Vanhaa panimoa..





Sitten uuden panimon puolelle.








Tässä valmistui ensimmäinen Pilsner Urquell

Kellarissa

Ensimmäiset puutynnyrit tulivat vastaan

Tämän kartan perusteella suunnistimme :)

Avokäymistä

Nyt ollaan lähellä, että pääsemme maistamaan sitä pyhintä

Kuva: Harri Metsäjoki


Kellareista palasimme takaisin maan pinnalle ja suuntasimme vesitornille. Pimeästä aurinkoon siirtyminen tuntui sulattavan silmämunat päähäni ja pystyin hyvin kuvittelemaan miltä on pitkän työpäivän jälkeen tuntunut palata maan pinnalle kellarin uumenista. Vesitornilla pääsimme kuulemaan tarinaa Plzenin vedestä ja siitä kuinka ovat käyttäneet kyseistä vesitornia osana oluen valmistusta. Sen toiminta loppui vuonna 2005.

Vesitorni

Tähän päättyi meidän kieroksemme panimolla. Sen tarkemmin en rupea käymään läpi mitä siellä puuhattiin. Tässä onkin teille tehtävä. Suunnatkaa Plzeniin kokemaan nämä, koska tämä on jotain mitä jokaisen oluenystävän tulee kokea. Yksi oluthistorian keskipisteistä.

Kierroksen jälkeen meillä oli hieman reilu tunti vapaa-aikaa. Kävimme tsekkaamassa panimon matkamuistopuodin, mutta vielä jäi ostokset tekemättä. Suuntasin hotellille ja huoneessa pikainen ulkoinen ja sisäinen puhdistautuminen eli viileä suihku ja pullollinen Urkkia. Pienen lepäilyn jälkeen lähdimme illanviettokohteeseen, joka oli kymmenen minuutin kävelyn päässä. Paikka oli nimeltään Na Parkánu. Siellä meidät vastaanotti bändi, joka soitti kaikenlaista poppia ym. tanssimusiikkia. Polvivammainen suomalainen ei ollut optimaalikapistus pyörimään tanssilattioilla, joten jätin tanssilattian kiemurat Pilsner Urquellilla öljytyille tsekeille. Illan ideana oli syödä ja juoda. Suunnitelmana mielestäni ei kaikkein paskin.
Omaa aikaa

Alkuun Pilsner Urquellin Robert ilmoitti, että pidämme hampurilaisen valmistuskilpailun, jossa osallistujan tehtävänä on valmistaa hampurilainen, joka sopii heidän oluelle. Harri nykäisi minua hihasta ja totesi, että ”jätkähän osaa nuo burgerijutut”. Siitä sitten suuntasin kohti kilpailua ja olinhan kotona tehnyt lukuisia burgereita, jotka toimivat juuri tämän heidän oluensa parina. Tiesin, että nyt ollaan meikäläisen osaamisalueella ja iskin kilpailusuorituksen tiskiin. Tässä alla on kuva hampurilaisesta ja lainaus Facebook-kommentistani, kuinka se rakentui. Tällä suorituksellani tuli lopulta jaettu ensimmäinen sija yhden unkarilaisen herran kanssa. Tietysti jaettu sija harmittaa, mutta voitto on silti voitto. Eli olen hallitseva Pilsner Urquell Burgermaster 2017!!! Harmi, kun Joensuussa ei ole toria, koska siellä tavattaisi.  

Na Parkánu

Kilpailusuoritukseni
"Pilsner Urquell järjesti hampurilaisen valmistuskilpailun. Tällä burgerilla tuli jaettu ensimmäinen sija unkarilaisen herran kanssa. Hieman harmittaa jaettu sija, mutta kultaa napsahti. Burgerin salaisuus oli sämpylän voitelu Pilsner Urquell oluella ja sopiva määrä Sriracha kastiketta, joka toimii hyvin oluen kanssa. Lisäksi 1 pihvi ja kaksi Cheddarsiivua. Toinen siivu pihvin päällä ja toinen alla. Kaveriksi hieman pekonia ja karamellisoitua punasipulia."


Ensimmäinen! Siis tässä paikassa

Ruokaa..
...Lisää ruokaa

Jälkiruokaa

Jokainen sai itse valmistaa oman burgerinsa ja näiden lisäksi yläkerrassa oli gulassia, juustoja ja savustettua ankanrintaan. Näiden lisäksi lukuisia muita herkkuja ja tämä noudatteli koko reissun teemaa, että ruoat olivat aivan taivaallisia jokaisessa paikassa. Oluen ja ruoan ystävänä olin taivaassa.

Ruokailun jälkeen avasimme ensimmäisen puutynnyrin, jossa suodattamatonta ja pastöroimatonta Urkkia. Tätä olen pariin otteeseen maistanut aikaisemminkin ja edelleen samaan jumalten nektaria. Tähän ajatukseen yhtyivät myös Harri ja skottibloggari James. Siitä sitten sai vapaasti itse käydä hakemassa juomaa ja samalla tarjoilijat toivat pöytiin lisää olutta, kun lasi meinasi tyhjentyä. Bändi soitti ja porukka tanssi. Bändin lopetettua siirryimme sisätiloihin rupattelemaan ja oluen tulo jatkui samaan tahtiin. Yhdessä välissä kävin myös itse ostamassa yhden Pilsner Urquellin. 1,40€ puolen litran suodattamattomasta ja pastöroimattomasta Urkista oli kyllä kohtuullisen hyvä diili. Paikan sulkeuduttua siirryimme muutamien uusien tsekkiystäviemme kanssa toiseen baariin, jossa jatkoimme samalla Urkki linjalla. Muutakin olisi ollut tarjolla, mutta itse en juo nykyisin, kuin mietoja alkoholijuomia, niin Urkkii kurkkuun. Muita oluita paikassa ei ollut tarjolla, joten oluen valinta sujui vaivatta. Siitä sitten unille ja keräämään voimia kohtia seuraavaa päivää. Loistava päivä, jossa näki, kuuli ja maistoi paljon hienoja asioita.

Jaska, Harri ja James
--

Tiistai 29.8.2017

Heräilin, vaikka olisihan tuota unta riittänyt vielä muutama tunti eteenpäin. Suihkun kautta aamupalapöytään syömään pekonia ja juomaan kahvia. Kello ysin maissa meidän n. 40 hengen orkesteri siirtyi bussiin, joka veisi meidät Saaz-humalan pääkaupunkiin eli Žateciin keräämään kyseistä humalaa. Istuimme pari tuntia bussissa ja saavuimme perille humalaviljelmälle. Siellä oli oluthanat viritetty paikalleen. Pari tuopillista nesteytystä ikeniin ja pienen historiaspiikin jälkeen lähdimme lampsimaan kohti humalaa. Meille oli järjestetty humalanpoimimiskilpailu, jossa parin kanssa oli tarkoitus kerätä 45 minuuttia humalia koriin ja se, joka keräsi eniten voittaisi. Harrin kanssa muodostimme koko kilpailun menestyneimmän suomalaiskaksikon. Tämä ei kuitenkaan riittänyt voittoon, mutta kyseessä on hampurilaiskisavoittoni lisäksi toinen suurimmista suomalaissuorituksista tänä vuonna. Sitten keräsimme myös purkilliset Saazia muistoksi. Pääsimme myös näkemään, kuinka nämä humalat poimitaan koneellisesti.

Näillä eväillä päivä käyntiin

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta

Virvokkeet olivatkin jo odottamassa

Pari huurteista

Laatu on edelleen kohillaan

Hitto kun olis ollut tyylikkäät saada kotia nää kumpparit


Humala liikkuu

Siitä eiku poimimaan


Humalassa

Tässä saaliimme. Näyttää säälittävältä, mutta oli oikeasti paljon :)


Kilpailun jälkeen oli taas luvassa vaikka minkälaista ruokaa ja tietenkin juomaa. Siitä vatsat täyteen ja pikkaisen myös pään puolelle. Pötsi pullollaan oli hyvä odotella siirtymistä kohti Plzeniä.


Saaz & Pils

Pilsfie

Tällaisia herkkuja...

...sushia, lohta ja kanaa

ja tietenkin possua

Suli suuhun

Alkupalaksi

Pääruoka...

ja jälkiruoka

Ruokailun ja hengailun jälkeen heitimme hikisen parin tunnin bussimatkan takaisin hotellille. Pikainen suihku ja pullollinen olutta, ennen siirtymistä illanviettoon. Illan ohjelmassa oli useita kilpailuja ja meidät opetettiin kaatamaan täydellinen Pilsner Urquell. Näitä muuten en ole oikeastaan Suomessa päässyt maistamaan, joten jatkossa osaan olla siinäkin huomattavasti kriittisempi. Meidät jaettiin neljään joukkueeseen. Omaan joukkueeseen päätyi mm. Harri ja James. Kilpailuna oli laittaa oluen valmistuksen prosessit oikeaan järjestykseen. Tässä koko joukkueemme onnistui täydellisesti. Sitten siirryimme hanahommiin, jossa meitä opastamassa oli Pilsner Urquell Head Tapster Jan Stanik. Panimokin sanoo, että Pilsner Urquell panee oluen, mutta baarimikko tekee oluen. Tämän pääsi kyllä itsekin näkemään ja kokemaan, koska oluen kaatotavassa pienetkin liikkeet näkyvät vahvasti lopputuloksessa. Jan näytti meille parit mallisuoritukset ja sitten meidän joukkueesta minä ensimmäisenä hanaan kiinni. Harjoittelusuoritus vaahtosi liikaa, mutta kilpailusuoritukseen Jan oli tyytyväinen ja sain 8/10 pistettä. Vertailun vuoksi Harri 7/10 ja James 7/10, joten sieltä napsahti kolmikkomme paras suoritus.

James ottaa ensimmäiset tynnyristä

Alkupaloja

Päästiin askartelemaan

Oma kisasuoritukseni

James hananvarressa

Harri aloittanut oman kilpailusuorituksensa
Ruoka valmistumassa

Otin vain tällaisia kevyitä annoksia

Nektaria

#OMMUUTE

Papat veti kyllä hienosti rokkia!

Mliko

Jaksaa, jaksaa


Tämän jälkeen meillä ei enää ollutkaan ketään hanan varressa kiinni, vaan meidän piti itse kaataa omat oluemme. Siinä, kun sen ”muutamat” harjoitteli, niin täydellisyys löytyi. Yksi reissun hienoimpia hetkiä olikin laskea olutta hanasta itselleen ja samalla kuunnella, kun rockbändi soitti musiikkia. Siellä myös grillissä valmistivat meille bratwurstia, porsaan polvea ja saslikkia. Suussa sulavaa tavaraa kaikki nuo. Tuosta sitten hyvästelimme jo muutamia reissutovereita ja siirryimme eiliseen illanviettopaikkaan vielä muutamalle oluelle. Sieltä ostin itselleni ja Harrille oluet ja jouduin maksaan niistä yhteensä melkein 3 euroa. Vähitellen reissulle alkoi tulla päätökseen.

Kolmella eurolla olutta
Lentokentältä vielä viimeinen. Lentokenttähinta oli 3,4€ / 0,5 l
Eihän tämä kirjoitukseni pysty täysin kuvailemaan kaikkea kokemaani ja sitä fiilistä mikä itselläni oli. Reissu oli kokonaisuutena hienoin ulkomaanreissu minkä olen koskaan päässyt kokemaan. Mikäs sen hienompaa, kuin olla ystävällisten ihmisten ympärillä nauttimassa hyvästä oluesta ja ruoasta. Olen aina tykännyt Pilsner Urquellista, eikä tämä reissu ainakaan muuttanut negatiivisempaan suuntaan suhtatumista panimoa kohtaan. Pakko vaan arvostaa, että mitä kaikkea ovat historian aikana tehneet oluen hyväksi. Myönnän, että juttuni oli täynnä hehkutusta, mutta oli kyllä hemmetin hauskaakin.

Kiitos Harri ja James mahtavasta reissuseurasta. Kiitos Pilsner Urquell ja Mustard Agency reissun järjestämisestä. Kiitos myös muille matkaseuralaisille. Mahtava reissu ja mahtavia ihmisiä!

Na zdraví!

Ps. Käykääpäs lukaisemassa Reittausblogin matkaraportti tästä alta:
Reittausblogi: Matkaraportti: Pilsner Urquell Origins Tour 2017 osa 1